Tappaako kova rasva?

Helsingin Sanomat uutisoi tänään tyypillisen terveysotsikon Hittituote kookosöljy on kasvirasvoista epäterveellisin. Näitä otsikoita tulee iltapäivälehdissä säännöllisin ajoin, joten tekee mieli avata uutista hieman.

Peruste kookosöljyn epäterveellisyydelle paljastuu saman tien: "Tärkeintä on pehmeän rasvan suhde kovaan rasvaan, sanoo kliinisen ravitsemustieteen apulaisprofessori Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta." Ajatus apulaisprofessori Scwabilla lienee se, että

1) Kovat rasvat nostaa kolestrolia
2) Koronnut kolestroli lisää sydän- ja verisuonitauteja
-> kovat rasvat on pahasta.

Ylläoleva päättely on kaikille varmaankin yhtä tuttu kuin Einsteinin kaavio E=mc² joten sillä lienee yhtä vakuuttavat perusteet? 

Kaikki sai alkunsa 1910-luvulla, jolloin venäläiset tutkijat syöttivät jäniksille kolestrolia ja saivat niillä aikaan valtimonrasvoittumistautia. Jänikset siis alkoivat kuolla verisuonitautiin kolestrolia syömällä, mutta tässä vaiheessa on huomioitava, että jänikset ovat 100%:sti kasvissyöjiä, eivätkä siten luontaisesti saa siten lainkaan kolestrolia ruoastaan. Jänisten tutkiminen on siis varsin heikko lähtökohta päätellä mitään ihmisen metaboliasta.

Suurempi metakka alkoi Ancel Keysin kiistellystä 1958 aloitetussa Seven Countries Study:sta, jossa pyrittiin näkemään yhteys ihmisen seerumin kolestrolilla ja sydän- ja verisuonitautien välillä. Korrelaatio huomattiin kun 22:sta tutkitusta maasta jätettiin 15 pois. Ne seitsemän datapistettä oli Keys epäilemättä valinnut validoimaan hypoteesiaan. Mutta varsinainen tieteellinen todistus vaatii aidosti sattumanvaraisia datapisteitä. Viimeaikaisissa kolestrolin assosiaatio sydän- ja verisuonitauteihin on ollut heikko, kokonaan olematon, tai käänteinen (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1355411?dopt=Abstract ).

Korrelaatiokaan ei tarkoita kausaaliteettiä, eikä jäätelönsyönti lisää hukkumisia, mutta Keys oli aikoinaan nähnyt korrelaatiota rasvan syönnin ja sydänsairauksien välillä, eikä siitä ideastaan ikinä suostunut luopumaan. Pakon edessä kuitenkin hypoteesiaan hieman muutteli. Hän tunnusti turhan myöhään, että syöty kolestroli ei vaikuta merkittävällä tavalla veren kolestroliarvoihin, koska siitä oli jo tullut dogma, jonka seurauksena minuakin varoiteltiin 90-luvulla yläasteella syömästä yli kahta kananmunaa viikossa. Myös hypoteesi "rasva->sydän- ja verisuonitaudit" muuttui "tyydyttyneet rasvat->sydän ja verisuonitaudit" vaikkakin tyydyttyneet tarkoittivat ajan tutkimuksissa tyydyttyneitä pitkähaaraisia eläinrasvoja.

Yhtenä tapauksena Keysin Seven Countries Studyssä oli Japanilaiset Tanushimarussa asuvat miehet, joilla oli sekä alhainen kolestroli, että alhainen sydäntautikuolleisuus. Kuitenkin 90-luvulla uusi tutkimus paljasti, rasvan osuus kaloreista oli 35-vuoden aikana noussut (6%-> 22%) ja tutkija Yoshinori Koga raportoi "There have been progressive icreases in consumption of meats, fish, shellfish and milk". Kolestroliarvot oli noussut 150mg/dl -> 190mg/dl. Samaan aikaan aivoverenkiertohäiriöt (stroke) olivat vähentyneet merkittävästi, ja sydänsairauksien määrä ei ollut juurikaan muuttunut. Koga raportoikin "It is suggested  that dietary changes in Tanushimaru in the last 30 years have contributed to the prevention of cardiovascular disease".

Todellisuudessa ei ole paradokseja, vain heikkoa ymmärtämystä todellisuudesta

Termi French Paradox eli "Ranskan Paradoksi" oli seurausta, siitä, että Ranskakaan ei sopinut Keysin hypoteesiin. Sydän- ja verisuonitaudit olivat vähäisiä, mutta tyydyttyneiden rasvojen syönti suurta. Viimeaikoina Espanjassa ja Italiassa on havaittu samaa "paradoksia", kuten myös Sveitsissä jossa vuodesta -51 vuoteen -76 tyydyttyneiden eläinrasvojen kulutus nousi 20%, mutta sydän- ja verisuonitaudit vähenivät.

Keysin rasvahypoteesi on pärjännyt siis varsin kehnosti empiiristä havainnointia suhteessa vaikka Einsteinin suhteellisuusteoriaan, mutta ilmeisesti niitä pidetään lähes yhtä uskottavina. Ero näissä lienee se, että ravintosuositukset ovat politiikkaa, mikä on altis intressiryhmämanipulaatiolle, kun taas fysiikka on tiedettä. Kuka tietää Ursula Shwabin sidonnaisuudet?

Mutta mitä tällä on tekemistä kookosöljyn kanssa?

Kookosöljy sisältää lähinnä tyydyttyneitä rasvahappoja, mutta aivan kuten tyydyttymättömiä rasvahappoja on monenlaisia, jotka metabolisoituu omalla tavallaan, niin myös tyydyttyneitä on monenlaisia. Kookosöljyn rasvahapot ovat n 91% keskipitkiä tyydyttyneitä rasvahappoja, joita ei ole rasvahypoteesin muodostamisessa edes käytetty. Kun Keysin myodostama rasvahypoteesi on varsin kehnolla pohjalla, miten siitä voidaan tehdä mitään tieteellisiä terveysväittämiä liittyen kookosrasvaan?

Jos oikeasti haluttaisiin sanoa jotain kookosöljyn terveellisyydestä, pitäisi tietysti tehdä erillinen verrokkiryhmällinen kaksoissokkotutkimus, jossa toiset saisivat kookosöljyä kapseleissa ja toinen ryhmä placeboa. Kaikki muu on pelkkää arvailua. Tällaisia tutkimuksia Ursula Schwabilla ei kuitenkaan ole antaa väitteidensä tueksi.

Mitä mielenkiintoista tiedämme kookosöljystä?

Toisin kuin muut tunnetut rasvat, keho pystyy käyttämään kookosöljyä välittömänä energianlähteena. Kookosöljy auttanee myös Altzheimer-taudissa, jossa aivojen kyky käyttää glukoosia energianlähteenä on heikentynyt. Keskipitkien rasvahappojen nauttiminen tuottaa kehossa ketoneita, joita aivot voi käyttää energianlähteena, aivan kuten silloin kun ihminen on paastotilassa, eikä hiilihydraatteja ole saatavilla. Jotkut elimet saattavat jopa preferoida ja toimia paremmin ketoneilla - kuten aivot. Tämän itse kukin huomaa silloin kun on paastonnut, ja aivot toimivat paljon kirkkaammin kuin muulloin ja ainakin itselläni itsekontrolli ja keskittyminen johonkin hankalaan tehtävään paranee merkittävästi.

Suhteessa muihin öljyihin kookosöljy on erittäin hyvä ruonlaittoon, koska tyydyttyneet rashahapot eivät mene pilalle kuten tyydyttymättömät. Jälkimmäisten kaksoissidos on vasin heikko sidos, ja lämpö, valo sekä ilma hajottaa molekyylin, ja siitä tulee kiistatta terveydelle haitallinen.


Mutta jottei tarvitse tyytyä vain arvailemaan, niin tässä kuitenkin muutama tutkimus kookosöljystä. Toinen ryhmä sai soijaöljyä ja toinen kookosöljyä: Tulos: kookosöljyn säännöllinen syöminen vähensi vatsaläskiä naisilla.

Kookosöljy tuhoaa viruksia, joten se on ns. antiviral ja parantaa immuniteettiä: http://www.coconutoil.com/Dayrit.pdf

"This initial trial confirmed the anecdotal reports that coconut oil does have an anti-viral effect and can beneficially reduce the viral load of HIV patients. The positive anti-viral action was seen not only with the monoglyceride of lauric acid but with coconut oil itself. This indicates that coconut oil is metabolized to monoglyceride forms of C-8, C-10, C- 12 to which it must owe its anti-pathogenic activity. 
"

Kookosöljyn ehkä paras valtti on sen käyttö ihonhoidossa. Jokainen sitä käyttänyt kyllä tietää mistä puhun, miten hyvältä se iholla tuntuu, mutta ne jotka eivät sitä ole vielä käyttäneet, kerron oman käyttövinkkini. Haaste nimittäin on, että kookosöljy ei täysin imeydy ihon läpi, jos ja kun sitä tulee helposti otetua liikaa. Itse siis teen niin, että levitän kookosöljyä iholle kauttaaltaan suihkun jälkeen ja sitten lämpimällä vedellä huuhtelen ylimääräiset rasvat pois ja tasoitan levityksen. Iho kiittää!