Yleisesti itselleni paleo tarkoittaa paradigmaa tai työkalua luoda hypoteeseja terveellisestä ruokavaliosta. Kivikautinen ruoka ei välttämättä tarkoita terveellistä tai optimaalista ruokaa, mutta todistusaineistoa on kumuloitunut paljon siitä, että ihminen toimii parhaiten sellaisella ruokavaliolla joka muistuttaa paleoliittisen ajan ruokavaliota. Vertauksena voisi ajatella, että auto toimii monenlaisella polttoaineella, mutta parhaiten se toimii sellaisella polttoaineella mille moottori on suunniteltu.
.

Eli paleo ei tarkoita, että pitäisi mennä metsään elämään tai hakemaan sieltä ruokansa, vaan se luo työhypoteeseja mitkä nykyään saatavilla olevista ruoista voi meille toimia. Kovin moni ei olekaan tajunnut tätä varsin nerokasta ideaa, että kokeilee mikä itselleen toimii. Keho kertoo mitä se kaipaa ja mistä se tykkää.

Varsin helppo esimerkki on krapula, jolloin keho aidosti tarvitsee rasvaa, ja se rasvan tarve manifestoituu pizzalla ravitussa ihmisessä pizzanhimoon. Toinen esimerkki on raakaruokailijoiden kertomukset "mielihaluistaan" (cravings) syödä kypsennettyä ruokaa. Se mistä se johtuu monet raakaruokailijat ovat ymmärtäneetkin, ja se selvinnee muunmuassa tästä: 

Did Cooking Make Us Human
Tai jos ei vielä tuosta, niin viimeistään tästä:
Catching Fire: How Cooking Made Us Human

Eli eipä ole ihme kun monet innokkaat raakaruokailijat - jotka ovat onnistuneet totuttautumaan pienempään kalorimäärään  - ovat laihtuneet, joskus jopa kuihtuneet. Raakaruokailulla usein keho ei saa riittävästi kaloreita toimiakseen optimaalisesti, ja siis siitä ne mielihalut kaloritiheään ruokaan (mmm...pizzaaa...). Harvapa raakaruokailijoista jää pysyvästi raakaruokailijoiksi. Jos jää, eikä halua kutistua rusinaksi niin ruokaa on syötävä paljon, ja käytettävä smoothieita, koska niihin saadaan helposti paljon kaloreita, eikä niiden sulattaminen yleensä ole vaikeaa. Ja sitten mennäänkin helposti rusinasta pulleroksi, aivan kuten "raw food-guru" David Wolfe. Smoothiet nostavat verensokerin nopeasti, koska ne sulavat nopeasti ja yleensä ovat varsin hiilihydraattipitoisia.

Jos kaikkia energiamuotoja on saatavilla keho käyttää niitä tässä järjestyksessä:

1. Hiilihydraatit
2. Rasvat
3. Proteiinit

Ihminen kuitenkin voi helposti sekoittaa tuonkin järjestyksen. Ja siitä onkin tullut kansan syvien rivien muodikas harrastus kaikkialla länsimaissa. Nimittäin kun yllä sanoin, että keho tietää mitä kaipaa, ei se tietenkään pidä aukottomasti paikkaansa. Sokeri ja makeat ovat metsästäjäkeräilijä-aikana harvinaista energiatiheää ravintoa ja siksi meille kehittyi "makeahammas". Ruokateollisuus on jo kymmeniä vuosia kehittänyt ruokia ja lisäaineita, jotka vain maistuvat hyvältä. Hunaja ja makeat ruoat ovat merkki energiatiheydestä, ja kivikaudella energiaa tuskin oli yltäkylläisesti tarjolla, joten makeasta nauttiminen lienee ollut välttämätön ominaisuus ihmisten selviytymiselle. 

Kun ihminen syö sokeria, haima alkaa tuottamaan insuliinia, joka poistaa sokerin verestä ja siirtää solujen sisälle. Kun insuliinia on jatkuvasti paljon verenkierrossa, insuliinireseptorit alkaa olla vähemmän herkkiä, ja silloin sokerit ei siirry solujen sisälle, vaan siirtyy verestä virtsaan. Jo 2000-vuotta sitten lääkärit tunnistivat sokeritaudin maistamalla potilaan virtsaa: se on tällöin makeaa. Kun insuliini on jatkuvasti korkealla - kun se kerta ei pääse solun sisään vaan jää elimistöön kietämään sokerinsa kanssa -  on sen vastavaikuttajahormoni glukagoni-tasot tyypillisesti alhaalla. 

Glukagoni mahdollistaa glukoneogeneesin eli jos veressä ei ole jostain syystä sokeria, keho saa glukoosia sekundaarisesta energianlähteestä, joka on rasva. Haimasta erittyvä insuliini puolestaan inaktivoi glukoneogeneesiä. Kohonnut insuliini puhuu keholle, että veressä on sokereita, joten ei ole pulaa energiasta, eikä sitä tarvitse siis tuottaa rasvasta tai proteiinista. Kun ihminen on syönyt sokereilla/hiilihydraateilla itsensä insuliiniresistentiksi alkaa kehonkoostumus yllättävän nopeasti muuttua. Hiilihydraatit eivät menekään enää solun energiaksi vaan varastoituu rasvaksi, alhainen glukagoni ei mahdollista rasvan käyttöä energiaksi joten sitten käytetään proteiinia. Keho luulee silloin, että nyt ollaan nälkiintymässä, ja käyttää lihakset enegiaksi, vaikka todellisuus on aivan jotain muuta. 

Ei siis ihme, että todellisuudessa diabeteksestä kärsivät lihavat ihmiset ovat varsin heikkoja, lihakset yllättävän pieniä, vaikka kantavat painavaa ruhoa ympäriinsä. Syömällä paljon nopeita hiilihydraatteja (mutta luultavasti myös muukin ylensyöminen mikä nostanee insuliinitasoja) saat nopeasti lämmittävän rasvakerroksen, ja lihakset joilla on vaikea liikuttaa ruhoa. 

Mutta jos tavoite on jokin muu, niin kehon voi opettaa rasvanpolttajaksi. Tällöin hiilihydraattien osuus pitää jättää alle sadan gramman per päivä. Riittävä kalorinsaanti tulee tällöin hoitaa syömällä runsaasti rasvoja, sekä riittävästi proteiinia.