Joskus luontodokumentteja katsellessa tuli ihmeteltyä miten metsästäjäkeräilijät osaa suunnistaa hyvin pitkiä matkoja. Nehän voi siis mennä nukkumaan 20 kilometrin päästä sieltä mistä aamulla heräsi. Päivittäin. Mutta silti ne "tuntee huudit". Tänäänkin avautui hieman tuo mysteeri. Meidän aivot on ohjelmoitu toimimaan luonnossa ja muistamaan paikkoja erittäin hyvin. Sitä vaan ei niin käsitä kun elää jättimäisten betonilaatikoiden välissä, joiden suunnistamisessa itse kullakin on vaikeuksia.

Nimittäin tänään samoilin samassa metsässä missä olin käynyt reilut kaksi vuotta takaperin. Muistin jokaisen polun, puun, kiven tai pusikon varsin täsmällisesti. Kävin hakemassa muutamasta koivustakin pakuria, mistä olin jo kerännyt aiemminkin. Vain kerran havainnointi jossain metsässä tallentuu aivoihimme varsin täsmällisesti. Tai ainakaan tietääkseni en ole mikään "rain man", vaan luulen sen olevan varsin universaalia. Tämä taito muistaa paikat hyvin on hyvin todennäköisesti ollut varsin tarpeellinen selviytymistaito. Muistaa siis esimerkiksi missä sijaitsee lähde, joki, hyvät metsästysapajat, marjapuskat, hedelmäpuut ym. Nyt kun ajattelen omaa ymmärtämystäni vaikka Helsingin keskustasta niin minulla on hieman vaikeuksia hahmoittaa tarkkaa sijaitiani jos lähistöllä on (mielestäni) vain liki identtisiä taloja korttelista toiseen. Sijainnointia helpottaa huomattavasti jos lähistöllä on jotain luontoa muistuttavaa, Espan puisto, koffin puisto, karhupuisto jne johon itsensä suhteuttaa.

Eipä siten lainkaan yllätä, että tutkimukset osoittaa, että mieliala, keskittymiskyky ja terveys paranevat, kun liikkuu luonnossa kaupunkien ulkopuolella edes sen 2–3 kertaa kuukaudessa. Toimii itselläni. Tuliaisiksi toin pari kiloa pakuria, pari kiloa marja-aroniaa, söin metsässä maittavia puolukoita ja löysin uskoakseni hyvät haaparousku-apajat. En tosin kerännyt kyseisiä sieniä kun en sieniä mielestäni riittävän tarkasti tunnista (joten tyydyn kanttiksiin ja suppiksiin. Ehkä voin joskus innostua tuntemaan sieniä enemmänkin). Varsin suositeltavaa vaihtelua näyttöjen tuijottamiselle!